Uutinen on nyt virallisesti julkistettu. Meille tulee vauva.

Keskustelimme lapsien hankkimisesta jo vuoden 2006 keväällä ja sovimme, että Australian matkan jälkeen katsotaan, jos aika olisi sopiva perheen kasvattamiselle. Aihetta ruvettiin pohtimaan tarkemmin matkan aikana ja päätös tehtiin heti kun palattiin Suomeen.

Yritystä kesti kuitenkin 7 kuukautta ennen kuin testi näytti yllätyksellisen tuloksen 11. heinäkuuta 2007. 7 kuukautta on todella pitkä aika ja siinä ajassa ehtii monen kerran hakkaamaan päätä seinään ja miettimään mikä minussa on vikana kun homma ei onnistu. Odottamisessa ainakin korostui lopulta se, että lapsia ei hankinta ja vaan niitä saadaan.


Sen verran yllätyksellinen tuo testin tulos oli, että ihmettelin silmät pyöreänä ihan ääneen, että "mitä helvettiä? miten tämä on mahdollista?". Olin jo jotenkin vaipunut epätoivoon ja odottelin, että vuosi tulisi täyteen niin saisi mennä valittamaan lapsettomuutta lääkärille. Timo oli Tallinnassa vanhempiensa ja pikkuveljiensä kanssa lomailemassa, kun ilmoitin testin tuloksesta hänelle. Kerroin, että meitä lähteekin Roomaan kolme henkeä :) Testin jälkeen alkoikin sitten odottelu ja asian salailu. Koska keskenmenon riski on niin suuri ensimmäisten kuukausien aikana, päätimme että asia julkistetaan vasta kun / jos ekan ultran uutiset ovat positiivisia.

Olen pahoillani, että olemme joutuneet valehtelemaan muutamissa asioissa. Minulla ei ole aavistustakaan millaisia italialaiset viinit ovat enkä ole juonut Dom Perignonia (harmi). Timo ei käynyt Pasilassa korjaamassa jotain ongelmaa asiakkaan luona vaan hän tuli mukaani neuvolaan. Syy miksi en lähtenyt Milanoon ei ollut se, että minua ei kiinnostanut rellestää Weppihiiren poikien kanssa vaan, koska olin liian väsynyt ja ruokailujenkin kanssa oli ongelmia jo Rooman matkalla. Syy miksi en voinut maalata mökillä uutta leikkimökkiä ei ollut varsinaisesti se, että päätä alkoi särkeä vaan se, että totesimme ettei ehkä kannata ottaa riskiä ja läträtä myrkkyjen kanssa.

Raskausuutisen salailu ei kuitenkaan onnistunut täydellisesti. Veljeni vaimo sai tietää ensimmäisenä asiasta jo viikolla 8. Olimme mökillä ja Heta annosteli maksalaatikkoa valmiiksi kaikkien lautasille. Maksalaatikko on suurinta herkkuani, joten jäin heti kiinni kun jouduin sanomaan etten pysty syömään. Samalla asiasta kerrottiin myös veljelleni. Seuraavaksi paljastus tehtiin työkaverille, koska hän järjesti Milanon matkaa ja uskottavaa syytä poisjääntiin oli vaikea keksiä. Neuvolatädin, hierojan ja muutamien roomalaisten tarjoilijoiden lisäksi asiasta ei tiennyt kukaan muu.

Mikä ihmeen Dragon?

Seuraavana viikonloppuna kun Timo oli palannut Tallinnasta kävimme hakemassa Myyrmäestä kiinalaista ruokaa. Yleensä todella hyvää ruokaa tekevä take away-paikka petti meidät pahasti. Minun friteeratun banaanin sisältä paljastui musta hius ja jäätelösiivun päällä oli sormenjälkiä. Ei siinä auttanut muu kuin tokaista, että mikäköhän lohikäärme tästä vauvastakin vielä tulee :) Siitä jäi sitten dragon nimi elämään.

Vointi, olo ja oireet.

Ennen kuin tulin raskaaksi mietin miltä raskaana oleminen oikein tuntuu. Raskautta on vaikea edes kuvitella, jos ei ole koskaan ollut raskaana. Yhdeksännen viikon kohdalla taisin vihdoin ymmärtää asian. Raskaana oleminen tuntuu yksinkertaisesti raskaalta. Olosta tulee sellainen, että mitään ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä. Kaikki kehon osat tuntuvat painavilta ja väsyneiltä. Ainoa apu oloon on vain lepo. Ja levännyt olenkin ja paljon!

Kertaakaan en ole oksentanut, vaikka olo on ollut välillä todella huono. Kerran seisoin vessan ulkopuolella ja pidin ovesta kiinni niin etten päästänyt itseäni sinne laattaamaan. En usko, että olo olisi parantunut vaikka olisin oksentanut. Ruokahalu on hiukan muuttunut. Tekee mieli jatkuvasti syödä kaikkea raikasta ja kirpeää. Hedelmiä menee todella paljon, varsinkin ananasta.

Päivitys 14.9.2007: Ananas alkoi tökkimään, samoin banaanit. Nyt menee paljon tuoreita appelsiinejä ja omenoita.

Viikon 11 alkaessa oli pakko jo hankkia suurempia vaatteita. Olin kulkenut töissä jo jonkin aikaa housun nappi auki ja vetoketjukin puoliksi alas vedettynä. Nyt tuntuu hyvältä kun housut eivät ahdista. Siirryin suoraan mammavaatteisiin.

Hankinnat ja muutokset.

Ostimme Roomasta Ferrari-kaupasta punaiset pienen pienet lasten töppöset. Niillä on hyvä ottaa ensimmäisiä askelia. Elloksessa oli tarjouksessa vauvan starttipaketti, joten omien vaateostosten lisäksi tilasin sellaisen. Paketissa oli setti vauvan perusvaatteita. Olen myös hankkinut jo selkää ajatellen tukiliivin ja huvikseni kotidopplerin, jolla voi kuunnella vauvan sydänääniä.

Kotona meillä olisi tarkoitus muuttaa työhuone osittain lastenhuoneeksi. Lähinnä sinne pitäisi mahtua pinnasänky, lipasto vaatteille ja tarvikkeille ja lastenvaunut (ei mahdu ulkovarastoon). Olemme jo hiukan tutustuneet vaunuviidakkoon. Vaunuista ei ota kuitenkaan erkkikään selvää. Emmaljungat tuntuvat laadukkaita, mutta kysymys kuuluukin pitääkö auto vaihtaa, että ne mahtuvat kyytiin?

Työkuvioiden kannalta tuleekin sitten iso muutos. Olen hoidellut firmojen paperihommia siitä lähtien kun ne perustettiin. Sijaisen hankkiminen tulee olemaan haasteellinen tehtävä.

Päivitys 14.9.2007: Meille on tullut keväästä lähtien Kaksplus ja Odotus -lehdet, ollaan myös osteltu vauvakirjoja ja ostin jo hyvissä ajoin ennen raskautta kirjan Äidiksi -minun odotukseni raskauspäiväkirjan. Lehdet ja kirjat on pidetty visusti piilossa, mutta nyt niitä onneksi voi levitellä pitkin taloa. Ollaan ostettu jo vauvallekin oma kirja. Oma äitini ei täyttänyt vauvakirjaani juuri mitään tietoja. Se on aina harmittanut minua ja erityisesti nyt kun en tiedä yhtään millainen olin vauvana, miten kasvoin ja kehityin.

Päivitys 17.11.2007: Ollaan ostettu Philipsin itkuhälytin, missä on kiva yövalo ja kehtolauluja. Ollaan ostettu myös Doomoo Buddy imetystyyny. Vaikuttaa aivan mahtavalta tuotteelta. Tyyny muotoutuu pehmeästi sen mukaan millainen otus tyynyn päälle painautuu. Isäni kautta saadaan KidSet pinnasänky ja hoitopöytä. Hankintalistalla on vielä paljon tavaroita. Seuraavat isommat hankinnat ovat vaunut ja turvakaukalo.

Päivitys 5.12.2007: On se shoppailu sitten helppoa kun ei tarvitse kotoa mennä kuin postiin hakemaan ostokset kotiin. Tilasin netin kautta sitterin, rintarepun, hoitoalustoja, ammeen, turvakaukalon ja vaipparoskiksen. Ja vaatevarastoja olen hiukan täydentänyt tyttömäisillä pinkeillä potkupuvuilla.

Kummitusjuhlat.

Dragonia ei tulla liittämään minkään kirkon jäseneksi. Emme Timon kanssa kumpikaan usko oikeastaan mihinkään ja itse kuulun kirkkoon lähinnä muodonvuoksi. Minusta uskominen on jokaisen henkilökohtainen asia ja minulla ei ole oikeutta tehdä niin suurta päätöstä lapseni puolesta. Jos hän myöhemmin kiinnostuu asiasta, hän on vapaa tekemään päätökset omasta uskostaan itse.

Nimiasiaan liittyen, ristiäisiä ei siis tulla viettämään, mutta jonkinlaiset kummitusjuhlat olisi suunnitelmissa. Kummius on hieno asia ja sen voi mielestäni toteuttaa myös ilman uskonnollista liitettä. Vielä on hakusessa sopivat kummitukset.

Lapsen sukunimeksi tulee Lämsä. Ihan vain sen takia, että sekä suomessa, että ulkomailla Timon sukunimen kanssa on helpompi asioida kuin minun. Toisaalta harmillista, että Oja-Nisula sukunimen historia meidän osalta päättyy tähän. Veljeni lapset ovat saaneet äitinsä sukunimen ja meidän lapset tulevat saamaan Timon sukunimen.

Nimivaihtoehtoja on muutamia. Jos lapsi on tyttö, niin nimi tulee todennäköisesti olemaan Julia. Pojan nimeä ei millään olla keksitty. Vitsinä ilmaan on heitetty nimiehdotukseksi Keijo :)


Ensimmäinen ultra 30.8.2007

Tässä tämä pieni dragon nyt sitten lopulta on. Eka ultra takana ja kaikki näyttää hyvältä. Otus riehui kohdussa kuin pieni apina. Liikehti aluksi todella vilkkaasti ja nukahti sitten nopeasti. Kätilöllä ei ollut mitään huonoa sanottavaa. Sydän sykkii ja ihan pikkuruisia sormiakin näytti olevan viisi kummassakin kädessä. Olen valinnut synnytyssairaalaksi Jorvin, koska se on tuossa ihan naapurissa ja olen kuullut monilta paljon kehuja paikasta. Seuraava ultra on lokakuussa. Nyt kuitenkin helpotti suuresti kun näimme tuon otuksen. Nyt asia tuntuu jo todelliselta. Meille tulee maaliskuussa vauva.


Toinen neuvola + lääkärintarkastus 12.9.2007

Kaikki oli hyvin. Vauvan sydämen syke oli noin 150 tienoilla. Neuvolan dopplerista kuului kova jyskytys. Omat veriarvoni olivat kunnossa muuten, mutta hemoglobiini oli matala. Ei ihme, että väsyttää ja päähän koskee. Verenpaine oli korkealla, mutta se saattoi johtua jännityksestä. Painoni on noussut noin 2 kg normaali painosta. En vieläkään usko, kun lääkäri sanoo, että kaikki on vauvalla hyvin. Minusta tuntuu, että minut on kasattu vinksallaan olevista osista ja en pysty uskomaan, että vauva voisi kasvaa vatsassa täysin terveeksi. Odotan aina, että lääkäri sanoisi jonkun asian olevan pielessä.

Vaikka vauvan näki ultrassa niin sitä ei silti meinaa uskoa todelliseksi. Ehkä asia vasta todentuu siinä vaiheessa, kun lapsi on sylissämme. Asiaa on niin mahdoton kuvitella etukäteen. Nyt meitä on kaksi+hauva ja kohta meitä on kaksi+hauva ja vauva.


Kolmas neuvola 8.10.2007

Kaikki on edelleen hyvin. Sydän sykki ja kasvu on edennyt normaalisti. Painoni on nyt noussut 4kg normaali painosta. Hemoglobiini oli edellisellä kerralla 111 ja nyt 114, vaikka olen syönyt päivittäin rautatabletteja. Annosta nostettiin ja nyt syön pari kertaa viikossa 2 tablettia päivässä. Verenpaine oli tismalleen sama kuin syyskuun neuvolatarkastuksessa. Olen edelleen hämmästynyt tästä raskaudesta.


Toinen ultra 18.10.2007

Kätilöltä ei meinannut loppua superlatiivit. Minäkään en enää tiedä mitä pitäisi sanoa, kun alkaa olla vaikea uskoa, että kaikki on niin hyvin mitä ne tuolla ultrassa sanoo. Vauva näyttää jo enemmän ihmiseltä kuin avaruusoliolta, kuten ekan ultran kuvissa. Olen ilmeisesti alkanut tuntemaan vauvan liikkeitä. Hentoa kuplintaa tuntuu välillä navan vasemmalla puolella.


Neljäs neuvola 7.11.2007

Ei mitään ihmeellistä. Paino on ehkä minulla noussut enemmän kuin olisi tarvetta, mutta se on yksilöllistä. Syön mielestäni monipuolisesti ja terveellisesti, noh, välillä tekee mieli piparkakkuja ja dominokeksejä, mutta yritän vähentää. Hemoglobiini ei ole muuttunut. Se pyörii edelleenkin 110-115 välillä. Vaavin sydän sykki normaalisti ja mitään ihmeellistä ei tullut ilmi. Lääkäri oli katsonut selkäleikkaukseeni liittyvät paperit ja todennut, että epiduraalille ei pitäisi olla mitään estettä. Itse epäilen tuota kyllä suuresti, mutta sen näkee sitten synnytyksen yhteydessä osuuko piikit mihinkään. Kunnollisia potkuja on jo alkanut tuntumaan. Ei enää mitään hentoja hipaisuja vaan kunnon pahoinpitelyä ja ninjaiskuja. Välillä on rauhallisempaa ja välillä on päiviä kun potkuja satelee aamusta iltaan. Raskaus on edennyt siihen pisteeseen, että sain Kelan paperit täytettäväksi.



4D ultra 7.11.2007

Kävimme lääkärikeskus Femedassa 4D ultrassa. Ihan hieno kokemus. Saatiin parimetriä ultrakuvia ja koko toimenpide talteen dvd-levylle. Vaavin sukupuoli selvisi ja hän on 100% varmuudella tyttö. Tyttöä epäilin jo toisen ultran kuvia katselemalla. Mutta ihan tyytyväinen olen, koska tyttöä oikeastaan alunperin olen toivonut. Kaikilla tutuilla on jo poikia niin tyttö sopii hyvin tähän joukkoon. 4d ultran tulos oli terveeltä näyttävä tyttö. Vaavi on kehittynyt normaalisti ja kaikki elimet ovat paikoillaan. Sydän sykkii tasaisesti. Tytsi piti käsi kovasti kasvojen edessä ja lääkäri joutui painelemaan ja heiluttelemaan vatsaa, että sai otettua kunnon kuvia hänestä.


Vauvalla oli isän nenä ja äidin suu :)

Nimi vaihtoehtoja ruvettiin heti miettimään. Aikaisemmin mainitsemani vaihtoehto Julia ei enää jotenkin kuulostanutkaan hyvältä. Ehdotin Emmaa ja Timo ehdotti Ellaa. Toiseksi nimeksi ehdotin Oliviaa ja Sofiaa. Timo ehdotti mm. Herttaa. Emma Hertta xxxx Lämsä. Kolmas nimi on nykyään aika yleinen. Hertan kanssa pitää melkein olla vielä joku kolmas nimi. Sitä tässä mietitään...

Viime viikot ovat olleet töissä todella rankkoja. Pitkiä päiviä ja paljon valmisteltavaa, kun tammikuussa aloittaa minun sijaiseni. 16.11. rehkiminen loppui kun töissä alkoi koskemaan kovasti alavatsaan. En pystynyt tekemään mitään. Olin onneksi jo lähdössä kotiin, joten hyppäsin autoon. Autossa huomasin, että myös kylkiin ja selkään koski ja vatsakipu hellitti välillä ja tuli taas uudelleen takaisin jonkun ajan päästä. Tipahdin kotona suoraan sohvalle ja yritin kellosta seurata miten vatsakipu tuli ja meni. Mitään säännöllisyyttä kivussa ei ollut. Pistokset olivat todella kovia ja yritin rauhotella oloa silittelemällä vatsaa. 15 minuutin levolla pistokset lakkasivat ja kävellessä olo alkoi olla taas normaali. Pakkasimme laukut ja lähdimme mökille viettämään viikonloppua. Pitääkö jo hiljentää vauhtia?


1. Perhevalmennus 20.11.2007

Kokoonnuimme ekalla kerralla Viherlaakson asukaspuistoon. Pareja tuli yllättävän paljon. Mahduimme juuri ja juuri kaikki istumaan isoon rinkiin. Ensin esittäydyttiin ja kerrottiin lasketut ajat ja millä fiiliksillä odotellaan. Isätyöntekijä puuttui, joten emme jakaantuneet kahteen ryhmään. Teimme pienen paritehtävän. Ohjaaja levitti lattialle eläinkortteja ja jokaisen piti nostaa sieltä puolisoa muistuttava kortti. Minä otin luotettavan susikoiran kuvaamaan Timoa ja Timo otti järjestelmällisen hylkeen kuvaamaan minua. Jokainen vuorollaan kertoi miksi oli valinnut juuri sen kortin. Sen jälkeen käytiin läpi kasa kalvoja. Tieto oli jokseenkin jo tuttua. Muutamia pieniä juttuja sieltä sai pomittua, mutta mitään mullistavaa uutta ei ilmennyt. Kovat penkit teki olosta aika tukalan. Tunnin istumisen jälkeen katsoin vain kelloa, että koska tämä kidutus loppuu. Lopuksi katsoimme vielä Jorvin synnytysvideon.


2. Perhevalmennus 26.11.2007

Toinen valmennus pidettiin seurakunnan tiloissa Leppävaarassa ja sen ohjaajina toimi seurakunnan työntekijät. Valmennus koski parisuhdetta. Tarjolla oli pullaa ja kahvia. Tuttuja pareja ekasta tapaamisesta tuli myös tänne, mutta lisäksi oli muita pareja toisien alueiden valmennuksista. Tila meinasi loppua jo heti alkuun. Tällä kertaa penkeissä ei ollut valittamista.

Esittäydyimme taas jokainen vuorollaan. Illan aikana teimme erilaisia parikeskustelutehtäviä. Aluksi jokainen kertoi miten puolison oli tavannut ja kaikkien tarinat käytiin läpi. Muissa keskustelutehtävissä halukkaat saivat kertoa omia ajatuksiaan. Minä en ole kauhean innostunut jakamaan asioitani suurelle yleisölle, en ainakaan tuollaisissa tilanteissa. Olen huono kokoamaan ajatuksiani yhteen ja selittämään selkeästi asiaani. Takeltelen. Juttelimme mm. siitä miten vanhempamme ovat osoittaneet tunteita toisiaan kohtaan ja, että miten me toimimme nyt omassa parisuhteessamme. Mielenkiintoisia keskustelunaiheita. Saimme vielä kotiinvietäväksi nipun papereita, joissa oli mm. parisuhdetehtäviä. Katsoimme niitä kotona, mutta totesimme, että ne ovat aivan mahdottomia. Miten minä voin tietää Timon haaveista ja tavoitteista, kun hän ei itsekään vielä tiedä.

Yhdestä asiasta olen kuitenkin hyvin onnellinen. Vaikka me tulemme Timon kanssa hyvin erilaisista perheistä ja kasvatuksissamme on eroja niin meidän omat näkemykset lasten kasvattamisesta ovat hyvin samanlaiset. Mistään ei ole tarvinnut vääntää kättä. Kummankin meidän perheistä löytyy käyttäytymismalleja mitä emme halua välittää seuraavalle sukupolvelle. Meidän täytyy tarkkailla itseämme ettemme ala käyttäytymään kuten vanhempamme ovat käyttäytyneet.


Viides neuvola + lääkärintarkastus 5.12.2007

Neuvolatäti vaihtui. Tähän asti raskauttani seurannut henkilö oli siirtynyt johonkin muihin tehtäviin ja hänen tilallaan oli nyt sijaisen sijainen. Ensi kerralla on vielä joku toinen sijainen ja hänen jälkeensä ilmeisesti pitäisi tulla joku vakituinen. Verenpaine on ollut tasaisesti sama koko raskauden. Paino oli taas noussut aika paljon, mutta tällä kertaa ei kyselty olenko syönyt herkkuja. Yllättävä käänne on tapahtunut hemoglobiinin kanssa. Marraskuuun alussa se oli alle 115. Söin silloin vielä rautatabletteja. Lopetin niiden syömisen, kun tuntui, että ei niistä ole mitään hyötyä. Tällä mittauskerralla lukema oli huimat 130. En voi uskoa miten lukema on tuollaiseksi mennyt ilman lääkkeitä ja itsestään. Mitä ihmettä olen ruvennut syömään...

Lääkäri mittasi kohdun pituuden, kuunteli sydänäänet ja tunnusteli kohdun suuta. Kaikki on hyvin. Liiankin hyvin? En ole millään kerralla joutunut valittamaan juuri mistään. Jos jotain valitusta on niin, asiat ovat hyvin pieniä ja itsestään korjaantuneita.

Lääkäri kysyi, että olenko jo miettinyt synnyttämistä. Vastasin, että enpä juuri. Mitä sitä etukäteen niin miettimään, kun ei yhtään tiedä mitä on tulossa. Mennään eteenpäin normaalisti ja otetaan vastaan koettelemukset mitä tulee. Ei sitä mitenkään voi tietää etukäteen millainen puudutus pitää ottaa tai missä asennossa on parhainta synnyttää. Sen tietää vasta sillä hetkellä kun asia on edessä.

Seuraavaksi olisi edessä vaunun shoppailut.


Shoppailuja 7.12.2007

   


3. Perhevalmennus 10.12.2007
Kolmas perhevalmennus pidettiin taas Viherlaakson asukaspuistossa. Ei yhtään huvittanut mennä sinne, kun eka kerta oli niin puuduttava. Tämäkin kerta oli ihan hirveä. En ymmärrä yhtään miksi odottavat äidit pistetään 1,5 tunniksi tilaan, jossa ilma ei kierrä ja joudutaan istumaan pienillä puisilla tuoleilla. Aihe oli tällä kertaa synnytys ja kivunlievitys. Meinasin pyöryä tai no joksikin aikaa olin hiukan pihalla missä mennään. Sairaalajutut saavat minut aina voimaan pahoin.

4. Perhevalmennus 17.12.2007
Nejäs valmennus jätettiin kokonaan väliin. Minulla oli selkä kipeä ja Timolla univelkaa töiden takia, joten päädyimme jäämään pois kiduttavilta puupenkeiltä. Aiheena olisi ollut imetys ja lapsen hoito. Olen ostanut juuri kolme uutta kirjaa: Vauvahieronta, Imetysopas ja Lasten kasvatus. Niistä sai enemmän irti kuin yhdestäkään perhevalmennuksesta. Espoon kaupungin kannattaa todellakin suunnitella uusiksi nuo valmennukset. Aivan turhaa ajanhukkaa.


Blogi

Pistin blogin pystyyn. Yritän jatkaa tarinointia siellä. http://maalismamma.blogspot.com